Julkaistu

Velkarallin vaikutukset jatkuvat pitkään

Uusi hallitus sai velkaisen perinnön. Viime kaudella otettu 40 miljardin euron velkapotti oli ennätyksellinen ja julkisen talouden pidemmän aikavälin kehitysnäkymä pahasti epätasapainossa. Trendi on poikkeava verrattuna Ruotsiin ja Tanskaan, joissa julkisen talouden kehitys on ollut hallittua ja kulkenut toiseen suuntaan. 

Velan fiskaaliset vaikutukset jatkuvat kuitenkin jo päättynyttä hallituskautta huomattavasti pitempään, koska kasvavat korot vaikuttavat valtion lainanhoitokuluissa viiveellä. 

Alijäämäisessä taloudessa velan määrä kasvaa ja vanhoja velkoja maksetaan pois uusilla lainoilla. Korkojen noustessa uudet lainat ovat kalliimpia. Suomen valtionvelan keskimääräinen uudelleenhinnoittelujakso on vajaa 5 vuotta, mikä kuvaa sitä, millä aikavälillä velkakanta tulee keskimäärin uudelleen hinnoitelluksi.

Tilanne rahoitusmarkkinoilla on muuttunut oleellisesti rahapolitiikan kiristyttyä. Kun vielä vuosi sitten 12 kuukauden euribor-lainakorko oli noin prosentin luokkaa, nyt se on yli neljä prosenttia. Vaikka korot pysyisivät nykyisellään tai laskisivatkin, valtion lainakustannukset tulevat mitä ilmeisimmin kasvamaan vuosien ajan.

Kohonneet korot vaikuttavat myös elpymisvälineen rahoittamiseen käytettävän EU:n yhteisvelan kustannuksiin, jotka tulevat maksettaviksi vuosina 2028 — 2058. Suomen saanto sen sijaan pysyy samalla matalalla tasolla.

Kokonaisuudessaan talouden liikkumavara kaventuu, kun lisää lainaa tarvitaan jo siihen, että pystytään suoriutumaan kasvaneista velanhoitokustannuksista. Tämä kaikki puolestaan heikentää kykyä rahoittaa hyvinvointipalveluita nyt ja tulevaisuudessa.

Epätoivottu kehityskulku on tietysti saatava poikki ja suunta käännettyä.

Kestävän taloudenpidon periaatteisiin on palattava. Kasvua on pyrittävä hakemaan määrätietoisesti, heiveröisessä ja monia epävarmuuksia sisältävässä taloustilanteessakin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää sääntelyyn, jossa on pyrittävä välttämään kaupalle ja teollisuudelle sekä kotitalouksille koituvia taloudellisia lisärasitteita.

(Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 9.8.2023.)

Julkaistu

Valtiot kilpailevat raaka-aineista ja teknologioista – Suomen on pärjättävä tässä

Jos innovaatioihin ei panosteta, saattaa meillä olla tulevaisuudessa käytössämme sinänsä toimivaa mutta vanhentunutta teknologiaa.

Suomella on edellytykset menestyä erinomaisesti, mutta vaativampi toimintaympäristö edellyttää jatkossa vankempaa otetta. Kansainvälinen tilanne on kiristynyt, ja jännitteet heijastuvat myös kauppapolitiikkaan. Valtioiden välistä kilpailua käydään niin raaka-aineista kuin teknologiastakin. Geostrategiset jakolinjat nostavat esiin kysymykset häiriönsietokyvystä ja teknologisista riippuvuuksista.

Samalla yhä nopeammin kehittyvä ja laajeneva toimijakenttä tekee tieteen ja teknologian kehityksen seuraamisesta ja ennakoinnista vaikeaa.

Tekoälyn ja kvanttitietokoneiden kaltaiset teknologiat voivat mahdollistaa uudenlaisia, ylivertaisia toimintatapoja. Kehitys korostaa entisestään verkostomaista yhteistyötä, jossa jonkin merkittävän osa-alueen hallinta on pääsylippu yhteistyöhankkeisiin. Toisaalta yksittäinen huipputason toimija saattaa kyetä haastamaan kokonaisen toimialan tai valtion. Suomessa on useilla teknologia-alueilla korkeatasoista osaamista ja uraauurtavia toimijoita.

Koska tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalla (TKI) on ratkaiseva merkitys tulevaisuuden elinkeinoelämän uudistumisessa ja hyvinvoinnin luomisessa, osaaminen tulee nähdä strategisena resurssina ja enenevissä määrin myös huoltovarmuuskysymyksenä. Jos innovaatioihin ei panosteta, saattaa meillä olla tulevaisuudessa käytössämme sinänsä toimivaa mutta vanhentunutta teknologiaa.

Viime vaalikauden keskeisiin virstanpylväisiin kuului parlamentaarisessa työryhmässä saavutettu puolueiden välinen yhteisymmärrys siitä, kuinka TKI-rahoitusta kasvatetaan neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Työryhmä korosti yksityisen sektorin TKI-investointien kasvattamisen tärkeyttä julkisen rahoituksen rinnalla.

Toinen tärkeä kokonaisuus on valtioneuvoston tutkimus- ja innovaatiojohtamisen vahvistaminen koordinaation yhtenäistämiseksi. Tämä tavoite on nyt kirjattuna hallitusohjelmaan.

Vaikka päätöksiä ”voittavista ratkaisuista” ei pidä tehdä poliittisesti, on huolehdittava siitä, että ainakaan heikko koordinaatio ei hankaloita tavoitteiden saavuttamista.

Parlamentaarinen sitoutuminen pitkäjänteiseen, vakaaseen ja riittävään tutkimustoiminnan rahoitukseen on tärkeää. Samalla on huomattava, että tutkimus- ja innovaatiopolitiikan johtamisen tulee vastata nykyhaasteisiin, joissa kokonaisuuden hallitsemiseen tarvitaan nykyistä päämäärätietoisempaa yhteistyötä. Valtioneuvostossa vastuita on usealla ministeriöllä, avainasemassa ovat työ- ja elinkeinoministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö.

Eduskunnassa itselläni on kunnia toimia puheenjohtajana talousvaliokunnassa, joka käsittelee laajasti talouden kysymyksiä koskien muun muassa kauppaa, teollisuutta, energiapolitiikkaa, kilpailua sekä rahoitusmarkkinoita. Tunnusomaista on se, että eduskuntakauden ensimmäiset valiokunnan käsittelemät esitykset koskivat nimenomaan kriittisten raaka-aineiden ja ilmastoneutraalien teknologiaratkaisujen hallintaa.

Asia on erityisen relevantti myös Pirkanmaan kannalta, jossa on paljon mahdollisuuksia erilaisilla tulevaisuuden aloilla.

(Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 31.7.2023.)

Julkaistu

Elpymisvälineen kustannukset karkaamassa

Talouslehti Financial Times uutisoi alkuvuodesta EU:n yhteisvelan ennakoitua suuremmiksi kohonneista kustannuksista. Tähän vaikuttavat Euroopan keskuspankin tiukentunut rahapolitiikka ja korkojen nousu, mikä vaikeuttaa elpymisvälineen rahoittamista.

Käytännössä kyse on siitä, että EU joutuu maksamaan liikkeelle laskemistaan velkakirjoista aikaisempaa kovempaa korkoa. Se lisää elpymisvälineen rahoittamiseen käytettävän yhteisvelan kustannuksia.

ELPYMISVÄLINE oli lähtökohtaisestikin Suomen kannalta surkea. Alun perin Suomen saannon arvioitiin olevan 3,2 miljardia euroa. Sittemmin arvio on tullut alas ja on enää enintään 2,6 miljardia. Suomen maksuosuus elpymisvälineen avustusmuotoisesta tuesta sen sijaan on käyvin hinnoin peräti 7,2 miljardia euroa. Tämä ei kuitenkaan vielä sisällä yhteisvelasta syntyviä korkokuluja, jotka tulevat kokonaisuudessaan maksettaviksi vuosina 2028 — 2058.

Ennen elpymisvälineen hyväksymistä varoitimme, että korkokulut voivat kasvattaa maksuamme paljon ja että tukipakettia ollaan hyväksymässä ilman tietoa todellisista kustannuksista.

Eduskuntakauden lopussa esitin kyselytunnilla valtiovarainministeri Saarikolle kysymyksen elpymisvälineen nousseista korkokustannuksista ja jätin perään kirjallisen kysymyksen.

VASTAUKSESSA todetaan seuraavaa: ”Tulevista korkokustannuksista vuosille 2028 — 2058 ei ole tällä hetkellä saatavissa luotettavaa arviota. Korkomenot riippuvat tulevasta elpymisvälineen lainanlyhennyssuunnitelmasta ja vallitsevista markkinakoroista vuoteen 2058 asti.”

Vastauksessa ei edes yritetty hahmottaa, mitä korkokustannukset voivat olla. Kun Suomen maksuosuus on nykyisen arvion mukaan 7,2 miljardia euroa, yhteisvelan takaisinmaksuaika vuoteen 2058 asti ja vallitseva markkinakorko tälläkin hetkellä 3 – 4 prosentin tasoa, on kuitenkin selvää, että kyse on mahdollisesti miljardeista.

Suomen saanto elpymisvälineestä suorastaan kalpenee sen kustannusten rinnalla.

(Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 28.3.2023)

Julkaistu

Järjettömät hiilinielulaskelmat tuovat Suomelle jättilaskun

Suomi on Euroopan metsäisin maa: metsät peittävät yli 75 % maapinta-alastamme. Metsämme kasvavat vuosittain noin 103,5 miljoonaa kuutiometriä. Tilastotietojen mukaan vuonna 2021 puuston vuotuinen kokonaispoistuma oli noin 92 miljoonaa ja hakkuukertymä 76 miljoonaa kuutiometriä – kasvua oli siis edelleen enemmän.

Luonnonvarakeskus Luken uuden raportin mukaan Suomen hiilinielut ovat romahtaneet. Joutuisimme näin kuittaamaan jopa miljardeihin kipuavan laskun EU:lle. Arvio perustuu EU:n LULUCF-asetukseen, jossa jäsenmaille on määritelty bruttokansantuotteeseen ja 2000-luvun alun nielujen lähtötilanteeseen perustuva vertailutaso kausille 2021–2025 ja 2026–2030. Laskentatavat on valittu Suomen kannalta erityisen epäedullisesti, eivätkä ne perustu niinkään tosiasialliseen hiilinielujen määrään.

LULUCF-laskelmat eivät myöskään huomioi ojittamattomia soita, jotka hiilipörssin mukaan sitovat hiiltä hiilidioksidiksi muutettuna keskimäärin 890–1110 kiloa hehtaaria kohden vuodessa – Suomen neljä miljoonaa suohehtaaria siis noin neljä miljoonaa hiilidioksiditonnia. Vertailukohtana vuosittaisen henkilöautoliikenteemme päästöt ovat noin viisi miljoonaa tonnia.

Epäoikeudenmukaista on sekin, että EU-komission uusi vuoden 2030 päästövähennystavoite vuoteen 2005 nähden Suomelle on -50 %. Vertailun vuoksi esimerkiksi Bulgarian tavoite on -10 %, Romanian -12,7 % ja Latvian -17 %.

Kun oheen lisätään EU:n ennallistamisasetus, joka sellaisenaan toteutuessaan tietäisi Suomelle noin miljardin kuluja vuodessa – bkt:hen suhteutettuna EU:n eniten – tilanne on aivan kohtuuton ja hintalappu jättimäinen.

Jos Suomi ei saavuta nielutavoitettaan vuonna 2025, voimme tehdä vielä lisää päästövähennyksiä kansallisesti esimerkiksi liikenteessä, mikä tulisi maailman kunnianhimoisimman ilmastopolitiikan valinneelle maalle hyvin kalliiksi. Tai mikä ironisinta, kompensaatioksi joutuisimme ostamaan maankäytön nieluyksiköitä omat tavoitteensa ylittäneiltä EU-mailta, jotka ovat hakanneet metsänsä jo aikaa sitten.

(Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 1.2.2023)

Julkaistu

Hallituskausi jättää velkaisen perinnön

Tulevien hallitusten on pystyttävä saamaan ote taloudenpitoon ja velkaantumiseen. Julkisen talouden kestävyydestä tulee useiden vuosien haaste.

Valtion velkaantumistahti on kuluneella hallituskaudella ollut ennätyksellinen. Vaikka lisävelkaa on otettu merkittävästi kriiseistä johtuvin syin, asennoituminen taloudenpitoon on höllentynyt suorastaan silminnähden.

Valtion talousarvioesitys vuodelle 2023 on kahdeksan miljardia euroa alijäämäinen. Vuoden 2023 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 156 miljardia euroa. Hallituksen talousarvioesityksessä todetaan, että pidemmällä aikavälillä julkisen talouden menot ja tulot ovat rakenteellisesti epätasapainossa eikä julkinen talous ole kestävällä pohjalla.

Finanssipolitiikassa on tuudittauduttu halpaan lainarahaan sillä ajatuksella, että korot pysyvät alhaalla ja takaisinmaksu on hamassa tulevaisuudessa. Tämä on tehty aikana, jolloin markkinoilla todistettiin epätavanomaista rahapolitiikkaa, nollakorkoja ja keskuspankkien määrällistä elvytystä.

Viime aikoina olemme nähneet suuria käänteitä talouskehityksessä. Kun vielä alkuvuodesta 12 kuukauden euribor-lainakorko oli negatiivinen, nyt se hipoo kolmea prosenttia. Kohonneet asumisen, liikenteen ja energian hinnat sekä yleinen inflaatio ovat ajaneet kotitalouksia ja monia yrityksiä ahtaalle.

Vaikka kasvavat korot vaikuttavat valtion lainanhoitokuluissa viiveellä eivätkä ole historiallisesti vertaillen vielä korkeita, tilannekuva on muuttunut merkittävästi. Vielä keväällä valtiovarainministeriö arvioi Suomella kuluvan valtionvelan korkomenoihin tänä vuonna 700 miljoonaa euroa. Nyt arvio on noin 1 500 miljoonaa euroa. Lisävelkaa tarvitaan siis rutkasti jo pelkkään korkojen maksuun.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Sami Pakarinen on varoittanut: ”Varsin maltillisillakin oletuksilla valtion velan korkokuluissa nousee seinä pystyyn. Vuonna 2026 korkokulut olisivat jo 4 miljardia euroa 2,4 % keskimääräisellä korolla koko lainakannalle.”

Löysä julkisen talouden kuri ja kasvavat velanhoitokustannukset ovat huono ja riskejä sisältävä yhdistelmä, varsinkin, kun talouskasvun näkymissä on epävarmuutta.

Tein kirjallisen kysymyksen julkisen talouden velkaantumisesta talousvaliokunnan edustajakollega Veikko Vallinin kanssa. Valtiovarainministeriön perusteellisessa vastauksessa todettiin muun muassa: ”On mahdollista, että korot edelleen nousevat tai ainakin pysyvät pidempään korkealla tasolla. Tämä yhdistettynä hitaampaan talouskasvuun lisää korkomenojen rasitusta Suomen velan hoidossa.”

Kuluvan hallituskauden aikana hallitus ei ole tehnyt valintoja, vaan käytännössä kaikki menokohteet on katettu velaksi. Jatkossa julkisia menoja on välttämätöntä asettaa tärkeysjärjestykseen. Poliittisten valintojen merkitystä vain korostavat kohonneet elinkustannukset, jotka heikentävät kotitalouksien ostovoimaa. Vaikutukset ulottuvat paikallisten yritysten kysyntään.

Kasvua edistävää tutkimus- ja kehitystoimintaa on vauhditettava ja työllisyystoimiin panostettava. Kotitalouksien ostovoimaa on pyrittävä vaalimaan. Erityiseen syyniin on laitettava julkisen talouden tilaa heikentävät politiikkatoimet, kuten sellainen maahanmuutto, joka kroonisesti heikentää huoltosuhdetta, ja vastikkeetta ulos maksettavat EU:n sosiaalisen ilmastorahaston kaltaiset menoerät.

(Julkaistu Aamulehdessä 19.12.2022)

Julkaistu

Suomen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan johtamista on vahvistettava

Yhä nopeammin kehittyvä, kansainvälisesti hajautunut ja laajeneva toimijakenttä tekee tieteen ja teknologian kehityksen seuraamisesta ja ennakoinnista vaikeaa.

Kvanttitietokoneiden ja tekoälyn kaltaiset teknologiat voivat mahdollistaa uudenlaisia, ylivertaisia toimintatapoja. Kehitys korostaa entisestään verkostomaista yhteistyötä, jossa jonkin merkittävän osa-alueen hallinta on pääsylippu yhteistyöhankkeisiin. Toisaalta yksittäinen huipputason toimija saattaa kyetä haastamaan jopa kokonaisen toimialan tai valtion. Kotimainen avaruusteknologiayritys ICEYE on esimerkki uudenlaisesta toimintatavasta, jossa yksittäinen yritys on haastanut valtiolliset, kalliit ja jäykät satelliittihankkeet.

Kuluvalla eduskuntakaudella huomio on ollut parlamentaarisessa yhteistyössä laaditussa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) rahoituksen suunnitelmassa. Suomen tavoitteena on nostaa TKI-toiminnan menot neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta nykyisestä 2,9 prosentista vuoteen 2030 mennessä. Julkisen sektorin osuus olisi kolmasosa ja yksityisen sektorin kaksi kolmasosaa.

Sitoutuminen riittävään TKI-rahoitukseen pitkäjänteisesti on tärkeää. Samalla on huomattava, ettei tutkimus- ja innovaatiopolitiikan johtaminen vastaa nykyhaasteisiin, joissa kokonaisuuden hallitsemiseen tarvitaan nykyistä päämäärätietoisempaa yhteistyötä. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva TKI-rahoituslaki ei puutu asiaan.

Suomen TKI-politiikan johtaminen on hajanaista. Erilaiset toimet ja niiden rahoitus jakautuvat eri hallinnonaloille, keskusteluyhteydet ovat tapauskohtaisia ja ajoittaisia. Samalla informaatiota tuottavien tahojen joukko on moninaistunut. Vaikka päätöksiä ”voittavista ratkaisuista” ei pidä tehdä poliittisesti, heikko koordinaatio hankaloittaa tavoitteiden saavuttamista.

Mallia tutkimus- ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi voi ottaa Isosta-Britanniasta, jossa pääministerillä ja hallituksella on nimetty tiedeneuvonantaja (Government Chief Scientific Adviser). Neuvonantaja osallistuu pääministerin ja hallituksen tieteelliseen neuvonantoon päivänpoliittisissa kysymyksissä sekä koordinoivaan ja strategiseen työhön. Korkean profiilin meritoitunut tiedetaustainen neuvonantaja antaa kasvot tieteelliselle keskustelulle ja tieteen roolille päätöksenteossa. 

Neuvonantajan tarkoitus on tuoda tieteellinen näkökulma päätöksentekoon oikea-aikaisesti. Uskottavuuden vuoksi neuvonantajan on oltava riippumaton ja monipuolinen tiedemaailman edustaja, joka ymmärtää poliittiset prosessit ja realiteetit. 

Samassa yhteydessä tulisi vahvistaa merkittävästi jo olemassa olevaa valtioneuvoston tutkimus- ja innovaationeuvostoa, joka on jäänyt taka-alalle valtioneuvoston työskentelyssä ja pimentoon julkisuudessa. Tämä palvelisi jatkossa keskeisenä yhteensovittavana organisaationa.

Julkaistu

Maksuton luottokielto auttaa ehkäisemään identiteettivarkauksia – oppositioedustaja Sakari Puisto ehdotti asiaa, joka meni kuin menikin läpi eduskunnassa: ”Hyvillä ehdotuksilla voi joskus vaikuttaa”

Ensimmäisen kauden kansanedustaja Sakari Puisto (ps.) peräänkuulutti vuonna 2019 ensimmäisessä kirjallisessa kysymyksessään maksuttoman luottokiellon käyttöönottoa. Kesällä eduskunnassa hyväksytyn hallituksen esityksen myötä Puiston ehdotus on nyt lähes sellaisenaan osa lainsäädäntöä.

– Ilmeisesti hyvillä ehdotuksilla voi joskus vaikuttaa, perussuomalaisten kansanedustaja Sakari Puisto tiivistää tunnelmansa lukiessaan eduskunnan hyväksymää hallituksen esitystä laiksi positiivisesta luottotietorekisteristä ja siihen liittyviksi laeiksi.

Puisto ilmaisi kirjallisessa kysymyksessään huolensa yhä lisääntyvistä identiteettivarkauksista, joita tulee viranomaisten tietoon tuhansia vuosittain. Identiteettivarkaudessa on kyse tilanteesta, jossa esiinnytään toisen henkilöllisyydellä. Rikoksen tekijä erehdyttää tarkoituksellisesti kolmatta osapuolta käyttämällä jonkun muun henkilön henkilötietoja, tunnistautumistietoja tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa.

Tämä voi tarkoittaa paitsi esimerkiksi toisena ihmisenä esiintymistä sosiaalisessa mediassa myös toisen ihmisen nimissä tehtyä pikavippihakemusta, osamaksukauppaa tai verkkokauppa- tai lehtitilausta. Identiteettivarkaudesta koituu uhrille sekä taloudellista että henkistä vahinkoa.

Vapaaehtoinen luottokielto on monipuolinen työkalu

Luottokielto on tärkeä identiteettivarkauksien ehkäisykeino, koska tällöin varas ei voi ottaa esimerkiksi pikavippejä uhrin nimiin. Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja rikollisen toiminnan tehokkaan ehkäisyn kannalta tällainen luottokielto pitäisi voida ilmoittaa maksutta valtion ylläpitämään rekisteriin.

– Sen keston pitäisi olla rajoittamaton, koska kiellon säännöllinen uusiminen voi helposti unohtua, varsinkin jos ei itse ota pikavippejä tai muita luottoja, joita varten tosin luottokiellon voi tilapäisesti perua. Luottokielto on samalla hyödyllinen apuväline myös oman velkaantumisen ehkäisyyn ja rahankäytön hillitsemiseen, Puisto perusteli kysymyksessään.

Työ kantoi hedelmää

Hän piti asiaa sittemmin aktiivisesti esillä myös eduskunnan täysistunnoissa ja ehdotti oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille (r.) tällaisen maksuttoman järjestelyn käyttöönottoa positiivisen luottorekisterin yhteydessä. Ehdotus herätti kiinnostusta ja innostusta edustajakollegoissa. Perussuomalaisten ohella muun muassa Jari Myllykoski (vas.) innostui asiasta.

Työ tuotti tulosta, sillä Puiston ehdotus maksuttoman luottokiellon käyttöönotosta sisältyy nyt omana pykälänään lakiin, joka astui voimaan 1.8.2022. Positiivinen luottotietorekisteri otetaan käyttöön vaiheittain, ja siihen voidaan tallentaa tieto henkilön ilmoittamasta määräaikaisesta tai toistaiseksi voimassa olevasta vapaaehtoisesta luottokiellosta. Luottokieltomerkinnän tekemisestä, poistamisesta tai muusta käsittelystä ei peritä maksua.

(Julkaistu Suomen Uutisissa 15.8.2022)

Julkaistu

Itsenäisen valtion täytyy suojata rajansa hybridihyökkäykseltä

Eduskunta teki kevätistuntokauden päätteeksi merkittävän linjauksen, joka nosti keskiöön Suomen sisäisen turvallisuuden suojelemisen.

Muutos Suomen turvallisuuspoliittisessa tilanteessa kävi selväksi viimeistään Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa. Suomen on varauduttava monenlaisiin hybridiuhkiin, ja rajaturvallisuuslainsäädännön haavoittuvuuksien paikkaaminen hyvissä ajoin on kriittisen keskeistä. Perussuomalaiset ovat varoittaneet lukuisia kertoja, ettei lainsäädäntöön saa jäädä aukkoja tai tulkinnanvaraisia riskejä.

Perustuslakivaliokunta antoi kesäkuun lopussa lausuntonsa hallituksen esitykseen rajavartiolain muuttamisesta. Esityksen keskeisimpiin kohtiin hybridihyökkäykseen varautumisessa kuului kansainvälisen suojelun hakemisen keskittäminen valtakunnanrajalla yhteen tai useampaan rajanylityspaikkaan.

Keskustelua käytiin varsinkin sen kysymyksen ympärillä, onko rajan tilapäinen täyssulku mahdollinen hybridihyökkäystilanteessa, kun toinen valtio pyrkii aiheuttamaan epävakautta naapurissaan ohjaamalla rajan yli siirtolaisia.

Kansainvälisen oikeuden ja EU-lainsäädännön on perinteisesti katsottu velvoittavan, että kansainvälisen suojelun hakeminen tulee mahdollistaa raja-alueella kaikissa tilanteissa. Nämä sopimukset on kuitenkin laadittu aikana, jolloin maat eivät valjastaneet muuttoliikettä poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseen pyrkiessään häiritsemään toista maata.

Viime syksynä nähtiin siirtolaiskriisin kaltainen tilanne, kun Valko-Venäjä kohdisti aggressiivista vaikuttamista Puolan ja Liettuan rajoille käyttäen välineenä laittomasti EU:n alueelle pyrkiviä siirtolaisia. Tällainen organisoitu ilmiö on tuttu myös omasta lähihistoriastamme, kun Venäjän viranomaiset päästivät lokakuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana siirtolaisjoukon Raja-Joosepin ja Sallan rajanylityspaikoille.

Perussuomalaiset vaativat kevään keskusteluissa mahdollisuutta sulkea raja kokonaan hybridihyökkäystilanteessa ja muistuttivat muita eduskuntapuolueita siitä, että Suomella on EU:n pisin ulkoraja. Samalla kannamme osaltamme vastuuta myös muiden turvallisuudesta.

Perustuslakivaliokunta päätyi lausunnossaan linjaamaan, että rajan lyhytaikainen täyssulku on esimerkiksi välineellistetyn maahantulon kaltaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa mahdollinen. Edelleen valiokunta linjasi, että valtiolla on juridisesti mahdollisuus päättää rajanylityspaikkojen määrästä ja sijainnista.

Itsenäisellä valtiolla täytyy olla keinoja vastata sekä maahanmuuton välineellistämiseen että laajamittaiseen maahantuloon yleensäkin. On huomattava, että laajamittaista maahantuloa on monenlaista, ja sekin voi olla vaarallista, vaikka ei olisikaan suoraan todistettavissa tahalliseksi hybridioperaatioksi.

Uudistetun rajavartiolain myötä kumpaankin voidaan puuttua yleiselle järjestykselle tai kansalliselle turvallisuudelle aiheutuvan vakavan uhan torjumiseksi.

Julkaistu

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys syventää yhteistyötä myös Baltian maiden kanssa

Perussuomalaisten kansanedustaja Sakari Puisto kertoi eduskunnan Nato-keskustelussa kannattaneensa Suomen liittymistä puolustusliittoon jo kauan ja perustelleensa kantaansa useissa asiayhteyksissä. Tulevaisuudelta hän toivoi Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyön syvenemistä.


Pohjoismailla ja Baltian mailla on läheiset suhteet. Eduskunnan Liettua-ystävyysryhmän puheenjohtajanakin toimiva Sakari Puisto kiinnitti täysistuntopuheenvuorossaan huomiota kahteen perinteisesti merkittävänä pidettyyn eroavaisuuteen alueiden yhteistyössä.

– Ensinnäkin Pohjoismaiden välisellä yhteistyöllä on pidempi historia. Toiseksi Baltian mailla on ollut paljon nuivempi suhtautuminen Venäjään. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, kun omat silmämme ovat avautuneet Venäjän suhteen — tässä baltit ovat jo aiemmin olleet realistisempia ja rehellisempiä.

Liettua ilmaissut tukensa

Puisto totesi turvallisuuspoliittisen viitekehyksemme muuttuvan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä vieläkin läheisemmäksi balttien kanssa ja heidän tuellaan.

– Toivoisin, että maidemme välinen yhteistyö tiivistyy merkittävästi myös suoraan niin Pohjoismaiden kanssa niin kutsutussa NB8:ssa, Nordic-Baltic-yhteistyössä kuin EU:n piirissäkin.

Puisto vieraili viime viikolla ystävyysryhmän delegaation kanssa Liettuassa, jossa hän tapasi muun muassa Liettuan parlamentin puhemies Viktorija Čmilytė-Nielsenin, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Laima Andrikienėn, Liettuan Pohjoismaiden ystävyysryhmän puheenjohtaja Giedrius Surplysin sekä ystävyysryhmän muita kansanedustajajäseniä.

Liettua on jo ilmaissut tukensa tuen Suomen mahdolliselle Nato-jäsenyydelle ja luvannut nopean ratifioinnin liittymisasiakirjalle parlamentissa.

– On varmasti fakta, että näin tulee tapahtumaan, ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) vastasi Sakari Puiston esittämään pohdintaan Baltian ja Suomen yhteistyön tiivistymisestä siinä tapauksessa, että maamme ovat kaikki Naton jäseniä.

Suuret maat mukana

Ulkoministeri kiitteli Pohjoismaiden ja Baltian NB8-yhteistyön aktiivisuutta. Samalla hän totesi, etteivät Suomi ja Ruotsi Naton uusina jäsenmaina kantaisi päävastuuta Baltian puolustuksesta.

– Baltian maat pitävät tavattoman tärkeänä, että myöskin suuret Nato-jäsenmaat ovat mukana heidän puolustussuunnittelussaan ja sen toteuttamisessa. Tämä on täysin ymmärrettävää ajatellen heidän turvallisuustilannettaan. Mutta uskon, että kun olemme yhdessä Nato-pöydässä, niin se vahvistaa myöskin Nordic-Baltic-yhteistyötä ja ylipäätään yhteistyötä Itämeren alueella paitsi turvallisuuskysymyksissä muunkinlaisessa yhteydenpidossa.

(Julkaistu Suomen Uutisissa 17.5.2022)