Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko: ryhmäpuheeni eduskunnan täysistunnossa 9.6.2021

Arvoisa puhemies! Hyvät ministerit, hyvät edustajat! Viime eduskuntavaalien jälkeen huhtikuussa 2019 eduskuntaryhmiltä kysyttiin, ovatko ne valmiit tukemaan viimeisimmissä selonteoissa vahvistettua Suomen ulkopolitiikan linjaa. Perussuomalaiset vastasivat silloisen hallitustunnustelijan, edustaja Antti Rinteen kysymykseen seuraavasti: ”Kannatamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa läheistä ja pitkäjänteistä parlamentaarista yhteistyötä ja olemme valmiit tukemaan selonteoissa vahvistettua ulkopolitiikan linjaa.” 

Arvoisa puhemies! Tavoite läheisestä ja pitkäjänteisestä parlamentaarisesta yhteistyöstä on hyvin kannatettava. Tänä päivänä se palvelee jatkuvuutta tilanteissa, joissa valta vaihtuu mutta Suomella tulee olla vain yksi, yhtenäinen ulkopolitiikka. 

Aitoja menestystarinoita Suomen ulkopolitiikasta löytyy vuosien varrelta. Suomi itsessään on menestystarina. Vaihtuvien hallitusten myötä selonteoissa voi kuitenkin olla merkittäviä painotuseroja, ja näissä painotuksissa voi olla näkemyseroja. 

Valtioneuvosto korostaa uusimmassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää ja sen instituutioita. Lähtökohtana on tunnusomaisesti arvopohjainen ulkopolitiikka, jossa korostuu tavoitteiden asettaminen ja julistaminen globaalin vastuun näkökulmasta. 

Kuitenkin on huomattava, että kansainvälinen, monenkeskinen sopimusjärjestelmä on horjunut monin osin jo pidemmän aikaa ja voimapolitiikka on palannut yhä voimakkaammin mukaan kuvaan. Myös Suomi itse on yhä enemmän tullut haalineeksi kansainvälistymisestä myös sen huonoja puolia, pitkälti omaa sinisilmäisyyttään. 

Siksi selonteko herättää monia kysymyksiä, kuten: Ovatko menneisyydessä laaditut säännöt toimivia, vai ovatko ne etääntyneet realiteeteista ja missä määrin? Mikä on oma todellinen vaikutusmahdollisuutemme kehityskulkuun yhdessä Pohjoismaiden ja muiden samanmielisten maiden kanssa ja osana EU:takin? Ovatko selonteossa asetetut tavoitteet kaikilta osin yhteensovitettavissa Suomen kansallisen edun kanssa? Jos kunnianhimon ja realiteettien välille muodostuu kuilu, saatamme ajautua ristiriitaan. Mitä enemmän ulkopolitiikkaa painotetaan ideologisista lähtökohdista, sitä enemmän kysymyksiä on asetettava myös realismin näkökohdista. 

Arvoisa puhemies! YK-järjestelmää ei ole kyetty uudistamaan, suurvallat eivät suostu kansainvälisten tuomioistuimien tuomittaviksi ja asevalvontasopimuksia rikotaan toistuvasti. Vaikka monia myönteisiä kehityskulkuja on nähtävissä, on sekin seikka tunnustettava, että kansainväliset instituutiot voivat toimia kunnolla vain niin kauan kuin niistä on hyötyä vahvoille jäsenvaltioille. 

Olemme myös ilmaisseet huolemme siitä, että Euroopan unionin talous- ja arvoyhteisöstä on muodostumassa yhä enenevissä määrin fiskaali-, velka- ja taakanjakounioni. Meidän on varauduttava yleensäkin siihen, että sääntöjä niin EU:ssa kuin kansainvälisessä politiikassakin voidaan uudelleentulkita nopeastikin. 

Keskeinen globaali kehityskulku, väestön demografiset muutokset, on jätetty selonteossa vähälle huomiolle. Väestön ikääntyminen Euroopassa yhdistettynä Lähi-idän ja Afrikan merkittävästi nuorempaan väestöön, toimimattomiin yhteiskuntiin ja näköalattomuuteen lisää edelleen laajamittaisten muuttoliikkeiden mahdollisuutta. Heikosti länsimaisiin yhteiskuntiin sopeutuvien ihmisten muuttovirtojen vaikutuksia olisi pitänyt pohtia selonteossa perusteellisemmin. 

Selonteossa sivutaan arktisen alueen turvallisuuspoliittisia ja taloudellisia ulottuvuuksia osana suurvaltojen välistä kilpailua. On kuitenkin huomattava, että iso osa maastamme kuuluu arktiseen alueeseen ja on siten myös suoranaisena ulkovaltojen intressien kohteena. Tätä kehityskulkua ei ole kuvailtu riittävästi selonteossa. 

Teknologian ja tieteen kehitys tulee vaikuttamaan moniin kehityskulkuihin käänteentekevästi. Silti selonteossa käsiteltiin varsin ohuesti näitä näkökulmia, toisin kuin esimerkiksi keväällä julkaistussa Britannian vastaavassa katsauksessa, jossa teema oli huomattavasti keskeisemmässä osassa. 

Arvoisa puhemies! Muun muassa näitä näkökohtia ja kysymyksenasetteluita on syytä punnita huolellisesti. — Kiitos.