Monipuoliseen energiavalikoimaan nojautuva, toimintakykyinen sähköverkko on nähtävä merkittävänä kansallisomaisuutena ja kriittisenä osana teollisuutemme perustaa.
Suomen energiajärjestelmä verkkoineen on maailman parhaita. Se on kilpailuetu ja samalla mitä arvokkainta reaalitalouden varallisuutta.
Kohtuuhintainen sähkö kotitalouksille ja teollisuudelle ei ole itsestäänselvyys. Monipuoliseen energiavalikoimaan nojautuva, toimintakykyinen sähköverkko, johon voidaan liittää suuria sähkönkäyttäjiä ja -tuottajia, on nähtävä merkittävänä kansallisomaisuutena ja kriittisenä osana teollisuutemme perustaa.
Laadukasta energiajärjestelmää ei voi loihtia tyhjästä, vaan investoinnit ovat vuosien ja vuosikymmenten mittaisia ja koko järjestelmä pitkän kehityksen ja insinööritaidon tulos. Tulevaisuudessa energiajärjestelmän merkitys ja kiinnostus sitä kohtaan vain korostuvat tekoälyn ja resurssikilpailun myötä.
Suomessa meidän on ymmärrettävä toimivan sähköjärjestelmämme arvo. Se on avaintekijä Suomessa jo toimivalle teollisuudelle ja uusille teollisuusinvestoinneille. Edullinen ja vakaa sähkö on tärkeää kuluttajille, yhteiskunnan sähköistymiselle ja sitä kautta myös ympäristölle.
Sähköverkot ovat tässä keskiössä. Ne on nähtävä strategisena valttina. On käytettävä vaikutusvaltaa ja lopulta julkista kontrollia suhteessa siihen, millä ehdoin verkkoon otetaan mukaan paljon sähköä kuluttavaa teollisuutta. On mietittävä, mitä otetaan, minne ja milloin.
Osallistuin kesällä EU:n kilpailukykyneuvoston kokoukseen. Useissa ministerikollegoiden puheenvuoroissa korostettiin, ettei pelkkä ”ensin tullut saa ensin palvelua” -käytäntö ole tätä päivää. Näin puhuvat maat, joissa energian hinnat ovat korkealla ja verkot verrattain heikkolaatuisia.
Huoleen kuulee usein vastattavan siten, että korkeammat hinnat kannustavat uutta energiantuotantoa. Väite on teoriassa sinänsä totta, mutta liian yksinkertaistettu eikä lohduta kotitalouksia ja teollisuutta, jotka voivat joutua odottamaan vuosia markkinan pääsemistä tasapainoon.
Sähköverkon siirtokapasiteetti, kattavuus, yhteydet muiden maiden verkkoihin sekä lupaprosessien nopeus ‒ tai hitaus ‒ vaikuttavat siihen, miten paljon ja milloin uutta tuotantoa on mahdollista liittää mukaan. Lisäksi perus- ja säätövoimaa on oltava järjestelmässä riittävästi. Hinnat voivat nousta nopeastikin, mutta uuden tuotannon saanti verkkoon on hidasta. Esimerkiksi uuden säästä riippumattoman suuren ydinvoimalan saaminen kestää vähintään 10 vuotta.
Keskeinen kysymys on, miten tämä kaikki toimii järjestelmätasolla ja kansallisen edun näkökulmasta.
Mitä enemmän asiaa miettii, tuudittautuminen ajatukseen, että energian korkeammat hinnat johtavat kasvavaan energiantarjontaan ja siten suotuisa tilanne säilyy, tuntuu suorastaan vaaralliselta.
Monessa maassa onkin käynyt niin, että muun teollisuuden ja kotitalouksien maksama hinta on noussut ja verkko tukkiutunut pitkälle tulevaisuuteen. Kroonisesti noussut energian hinta on ollut ajamassa jopa kokonaisia teollisuudenaloja ahtaalle niiden menetettyä kykynsä menestyä kilpailluilla markkinoilla. Korkeammat hinnat eivät ole johtaneet pikaiseen tilanteen tasapainottumiseen, vaan lopputulos on ollut jotain aivan muuta.
Tätä taustaa vasten meidän on sitä suuremmalla syyllä ymmärrettävä oma asemamme ja vaalittava sähköjärjestelmäämme.
Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 6.9.2026.