Laivanrakennusteollisuus on vuosikymmenten saatossa kehittynyt paikallisesta käsityöstä globaaliksi huipputeknologian alaksi.
Laivanrakennus ei ollut vain teollisuutta ‒ se oli osa kansallista identiteettiä. Telakat työllistivät tuhansia, ja niissä kehitettiin teknologioita, jotka loivat perustan nykyiselle meriteollisuudelle. Suomi nousi vähitellen yhdeksi maailman johtavista erikoisalusten rakentajista erityisesti risteilyalusten, jäänmurtajien ja tutkimusalusten saralla.
Tänä päivänä Suomen laivanrakennus on keskittynyt muutamalle suurelle telakalle: Meyer Turku, Rauman telakka ja Helsinki Shipyard. Nämä telakat rakentavat maailman suurimpia ja teknisesti edistyneimpiä aluksia, mutta niiden menestys ei olisi mahdollista ilman laajaa ja osaavaa alihankintaverkostoa. Verkosto kattaa koko Suomen, ja siihen kuuluu noin 1 200 yritystä, joista monet ovat erikoistuneet juuri meriteollisuuden tarpeisiin. Tampereella toimii myös alan merkittäviä yrityksiä, kuten Koja Oy ja Comatec Oy.
Alihankintaverkostoon hajautettu moninainen huippuosaaminen juurruttaa meriteollisuusosaamisen syvästi Suomeen. Sen siirtäminen esimerkiksi yksittäisen yrityskaupan kautta ulkomaille ei ole mahdollista.
Suomen laivanrakennusteollisuus on esimerkki siitä, miten perinteinen teollisuus voi uudistua ja menestyä globaalissa kilpailussa.
Suomen meriteollisuusala työllistää nyt noin 30 500 henkilöä, ja sen vuosittainen liikevaihto on noin 12 miljardia euroa. Laivanrakennuksen tulevaisuus näyttää valoisalta.
Viimeisimpiä osoituksia alan menestyksestä on Turun telakan saama loistoristeilijän tilaus ja tulevia aluksia koskeva aiesopimus, joka ulottuu pitkälle 2030-luvulle. Toinen esimerkki on äskettäin Yhdysvaltojen kanssa saavutettu yhteisymmärrys 11 jäänmurtajan tilauksesta. Neljä ensimmäistä rakennetaan Suomessa. Seitsemän seuraavaa rakennetaan Yhdysvalloissa, ja suomalaisilla alihankkijoilla on loistavat mahdollisuudet olla mukana myös näiden rakentamisessa.
Tulevaisuudessa ala ei ainoastaan säilytä asemaansa – se kasvaa ja kehittyy vastaten maailmanlaajuisiin tarpeisiin sekä vahvistaa rooliaan osana kansallista identiteettiämme.
(Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 15.10.2025.)