Tekoäly kiihdyttää huimasti tieteen tuottavuutta. Esimerkiksi kollegat Valkoisen talon Office of Science and Technologyssa arvioivat, että tekoälyn vaikutus yleisesti tieteen tuottavuuteen voisi olla 50 %.
Ja tekoäly tuottaa itse omaa, huimaa ratkaisukykyä, kuten nähtiin virtausmekanismeja kuvaavan Navier-Stokesin yhtälön ratkaisussa, jonka tekoälyagenttien parvi teki.
Voidaan myös miettiä, mikä on todellinen TKI-toiminnan taso, kun yritykset panostavat kymmeniä ja satoja miljardeja tekoälyyn ja sen infraan.
Tämä kaikki laittaa tiede- ja teknologiapolitiikkaa uuteen asentoon.
Kuten olen pitkään sanonut, teknologiasta ja teknologiapolitiikasta tulee yhä nopeampaa, monimutkaisempaa ja politisoituneempaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että TKI-koordinaatiota on vahvistettava ja etenkin kellotaajuutta päivitettävä huomattavan paljon nopeammaksi.
Samoin AI:n vaikutusta tieteen kehitykseen on tarkasteltava ja sovellettava, jotta itse pysymme kärkipäässä ja edellä omilla vahvuusalueillamme sekä pystymme luomaan lisää uutta kilpailuetua.
Paradigman muutos.
Nostin asiaa esiin, kun presidentin johdolla käsittelimme Suomen taloudellista turvallisuutta ja kilpailutekijöitä.
[Kuva: Emmi Syrjäniemi /Tasavallan presidentin kanslia]