Jos innovaatioihin ei panosteta, saattaa meillä olla tulevaisuudessa käytössämme sinänsä toimivaa mutta vanhentunutta teknologiaa.
Suomella on edellytykset menestyä erinomaisesti, mutta vaativampi toimintaympäristö edellyttää jatkossa vankempaa otetta. Kansainvälinen tilanne on kiristynyt, ja jännitteet heijastuvat myös kauppapolitiikkaan. Valtioiden välistä kilpailua käydään niin raaka-aineista kuin teknologiastakin. Geostrategiset jakolinjat nostavat esiin kysymykset häiriönsietokyvystä ja teknologisista riippuvuuksista.
Samalla yhä nopeammin kehittyvä ja laajeneva toimijakenttä tekee tieteen ja teknologian kehityksen seuraamisesta ja ennakoinnista vaikeaa.
Tekoälyn ja kvanttitietokoneiden kaltaiset teknologiat voivat mahdollistaa uudenlaisia, ylivertaisia toimintatapoja. Kehitys korostaa entisestään verkostomaista yhteistyötä, jossa jonkin merkittävän osa-alueen hallinta on pääsylippu yhteistyöhankkeisiin. Toisaalta yksittäinen huipputason toimija saattaa kyetä haastamaan kokonaisen toimialan tai valtion. Suomessa on useilla teknologia-alueilla korkeatasoista osaamista ja uraauurtavia toimijoita.
Koska tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalla (TKI) on ratkaiseva merkitys tulevaisuuden elinkeinoelämän uudistumisessa ja hyvinvoinnin luomisessa, osaaminen tulee nähdä strategisena resurssina ja enenevissä määrin myös huoltovarmuuskysymyksenä. Jos innovaatioihin ei panosteta, saattaa meillä olla tulevaisuudessa käytössämme sinänsä toimivaa mutta vanhentunutta teknologiaa.
Viime vaalikauden keskeisiin virstanpylväisiin kuului parlamentaarisessa työryhmässä saavutettu puolueiden välinen yhteisymmärrys siitä, kuinka TKI-rahoitusta kasvatetaan neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Työryhmä korosti yksityisen sektorin TKI-investointien kasvattamisen tärkeyttä julkisen rahoituksen rinnalla.
Toinen tärkeä kokonaisuus on valtioneuvoston tutkimus- ja innovaatiojohtamisen vahvistaminen koordinaation yhtenäistämiseksi. Tämä tavoite on nyt kirjattuna hallitusohjelmaan.
Vaikka päätöksiä ”voittavista ratkaisuista” ei pidä tehdä poliittisesti, on huolehdittava siitä, että ainakaan heikko koordinaatio ei hankaloita tavoitteiden saavuttamista.
Parlamentaarinen sitoutuminen pitkäjänteiseen, vakaaseen ja riittävään tutkimustoiminnan rahoitukseen on tärkeää. Samalla on huomattava, että tutkimus- ja innovaatiopolitiikan johtamisen tulee vastata nykyhaasteisiin, joissa kokonaisuuden hallitsemiseen tarvitaan nykyistä päämäärätietoisempaa yhteistyötä. Valtioneuvostossa vastuita on usealla ministeriöllä, avainasemassa ovat työ- ja elinkeinoministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö.
Eduskunnassa itselläni on kunnia toimia puheenjohtajana talousvaliokunnassa, joka käsittelee laajasti talouden kysymyksiä koskien muun muassa kauppaa, teollisuutta, energiapolitiikkaa, kilpailua sekä rahoitusmarkkinoita. Tunnusomaista on se, että eduskuntakauden ensimmäiset valiokunnan käsittelemät esitykset koskivat nimenomaan kriittisten raaka-aineiden ja ilmastoneutraalien teknologiaratkaisujen hallintaa.
Asia on erityisen relevantti myös Pirkanmaan kannalta, jossa on paljon mahdollisuuksia erilaisilla tulevaisuuden aloilla.
(Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 31.7.2023.)
