Suomen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan johtamista on vahvistettava

Yhä nopeammin kehittyvä, kansainvälisesti hajautunut ja laajeneva toimijakenttä tekee tieteen ja teknologian kehityksen seuraamisesta ja ennakoinnista vaikeaa.

Kvanttitietokoneiden ja tekoälyn kaltaiset teknologiat voivat mahdollistaa uudenlaisia, ylivertaisia toimintatapoja. Kehitys korostaa entisestään verkostomaista yhteistyötä, jossa jonkin merkittävän osa-alueen hallinta on pääsylippu yhteistyöhankkeisiin. Toisaalta yksittäinen huipputason toimija saattaa kyetä haastamaan jopa kokonaisen toimialan tai valtion. Kotimainen avaruusteknologiayritys ICEYE on esimerkki uudenlaisesta toimintatavasta, jossa yksittäinen yritys on haastanut valtiolliset, kalliit ja jäykät satelliittihankkeet.

Kuluvalla eduskuntakaudella huomio on ollut parlamentaarisessa yhteistyössä laaditussa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) rahoituksen suunnitelmassa. Suomen tavoitteena on nostaa TKI-toiminnan menot neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta nykyisestä 2,9 prosentista vuoteen 2030 mennessä. Julkisen sektorin osuus olisi kolmasosa ja yksityisen sektorin kaksi kolmasosaa.

Sitoutuminen riittävään TKI-rahoitukseen pitkäjänteisesti on tärkeää. Samalla on huomattava, ettei tutkimus- ja innovaatiopolitiikan johtaminen vastaa nykyhaasteisiin, joissa kokonaisuuden hallitsemiseen tarvitaan nykyistä päämäärätietoisempaa yhteistyötä. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva TKI-rahoituslaki ei puutu asiaan.

Suomen TKI-politiikan johtaminen on hajanaista. Erilaiset toimet ja niiden rahoitus jakautuvat eri hallinnonaloille, keskusteluyhteydet ovat tapauskohtaisia ja ajoittaisia. Samalla informaatiota tuottavien tahojen joukko on moninaistunut. Vaikka päätöksiä ”voittavista ratkaisuista” ei pidä tehdä poliittisesti, heikko koordinaatio hankaloittaa tavoitteiden saavuttamista.

Mallia tutkimus- ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi voi ottaa Isosta-Britanniasta, jossa pääministerillä ja hallituksella on nimetty tiedeneuvonantaja (Government Chief Scientific Adviser). Neuvonantaja osallistuu pääministerin ja hallituksen tieteelliseen neuvonantoon päivänpoliittisissa kysymyksissä sekä koordinoivaan ja strategiseen työhön. Korkean profiilin meritoitunut tiedetaustainen neuvonantaja antaa kasvot tieteelliselle keskustelulle ja tieteen roolille päätöksenteossa. 

Neuvonantajan tarkoitus on tuoda tieteellinen näkökulma päätöksentekoon oikea-aikaisesti. Uskottavuuden vuoksi neuvonantajan on oltava riippumaton ja monipuolinen tiedemaailman edustaja, joka ymmärtää poliittiset prosessit ja realiteetit. 

Samassa yhteydessä tulisi vahvistaa merkittävästi jo olemassa olevaa valtioneuvoston tutkimus- ja innovaationeuvostoa, joka on jäänyt taka-alalle valtioneuvoston työskentelyssä ja pimentoon julkisuudessa. Tämä palvelisi jatkossa keskeisenä yhteensovittavana organisaationa.