Talouslehti Financial Times uutisoi alkuvuodesta EU:n yhteisvelan ennakoitua suuremmiksi kohonneista kustannuksista. Tähän vaikuttavat Euroopan keskuspankin tiukentunut rahapolitiikka ja korkojen nousu, mikä vaikeuttaa elpymisvälineen rahoittamista.
Käytännössä kyse on siitä, että EU joutuu maksamaan liikkeelle laskemistaan velkakirjoista aikaisempaa kovempaa korkoa. Se lisää elpymisvälineen rahoittamiseen käytettävän yhteisvelan kustannuksia.
ELPYMISVÄLINE oli lähtökohtaisestikin Suomen kannalta surkea. Alun perin Suomen saannon arvioitiin olevan 3,2 miljardia euroa. Sittemmin arvio on tullut alas ja on enää enintään 2,6 miljardia. Suomen maksuosuus elpymisvälineen avustusmuotoisesta tuesta sen sijaan on käyvin hinnoin peräti 7,2 miljardia euroa. Tämä ei kuitenkaan vielä sisällä yhteisvelasta syntyviä korkokuluja, jotka tulevat kokonaisuudessaan maksettaviksi vuosina 2028 — 2058.
Ennen elpymisvälineen hyväksymistä varoitimme, että korkokulut voivat kasvattaa maksuamme paljon ja että tukipakettia ollaan hyväksymässä ilman tietoa todellisista kustannuksista.
Eduskuntakauden lopussa esitin kyselytunnilla valtiovarainministeri Saarikolle kysymyksen elpymisvälineen nousseista korkokustannuksista ja jätin perään kirjallisen kysymyksen.
VASTAUKSESSA todetaan seuraavaa: ”Tulevista korkokustannuksista vuosille 2028 — 2058 ei ole tällä hetkellä saatavissa luotettavaa arviota. Korkomenot riippuvat tulevasta elpymisvälineen lainanlyhennyssuunnitelmasta ja vallitsevista markkinakoroista vuoteen 2058 asti.”
Vastauksessa ei edes yritetty hahmottaa, mitä korkokustannukset voivat olla. Kun Suomen maksuosuus on nykyisen arvion mukaan 7,2 miljardia euroa, yhteisvelan takaisinmaksuaika vuoteen 2058 asti ja vallitseva markkinakorko tälläkin hetkellä 3 – 4 prosentin tasoa, on kuitenkin selvää, että kyse on mahdollisesti miljardeista.
Suomen saanto elpymisvälineestä suorastaan kalpenee sen kustannusten rinnalla.
(Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 28.3.2023)