Taloudessa ja turvallisuudessa on ratkaisujen ajat

Suomi on joutunut monin paikoin uudelleenarvioimaan asemaansa, ja ratkaistavaksi ovat tulleet sekä talouden että turvallisuuden keskeisimmät kysymykset.

Turvallisuuspolitiikassa Suomi on hakeutunut kiistattomaksi osaksi läntistä liittoumaa. Ratkaisu tehtiin viime hetkillä. Samalla monista maista poiketen kansallisesta puolustuksesta on pidetty Suomessa vuosikymmenten aikana kiinni. Turvapaikanhakijoiden operointi rajalle hybridihyökkäyksenä osoittaa, että menneen maailman ehdoilla tehdyt kansainväliset sopimukset ja niiden sinisilmäisimmät ihmisoikeustulkinnat ovat suorastaan vaarallisia kansalliselle turvallisuudelle.

Geopolitiikka luo myös uudenlaisia talouspoliittisia jakolinjoja, kun kansainvälisen tilanteen jännitteet heijastuvat myös kauppapolitiikkaan. Jakolinjat nostavat esiin kysymykset taloudellisesta turvallisuudesta, yhteiskuntien ja yritysten häiriönsietokyvystä sekä teknologisista riippuvuuksista.

Samalla taloudenpidossa on ratkaisujen paikka. Vuoden 2024 talousarvioehdotus on 11,4 miljardia euroa alijäämäinen, ja valtio ottaa velkaa yli 10 miljardia. Hallituksen jo päättämistä sopeutustoimista huolimatta alijäämä on kasvamassa yli kolmeen prosenttiin. Tarvitaan suunnanmuutos, tai uhkana on kroonisten alijäämien kierre, joka ei voi päättyä hyvin.

Tätä taustaa vasten pitäisi olla selvää, että kehityskulku on korjattava ja taloudenpito palautettava raiteilleen. Menoja on välttämättä priorisoitava, ja menokurin ylläpitämiseksi hallitus palauttaa kehysmenettelyn. Julkisen talouden kestävyydestä tulee vääjäämättä useiden vuosien haaste.

Tilannekuva muuttui viimeistään nollakorkokauden päättyessä. Siihen saakka oli vielä saatettu tuudittautua halvan lainarahan varaan sillä ajatuksella, että korot pysyvät alhaalla ja takaisinmaksu on hamassa tulevaisuudessa. Nyt ilmaisen rahan aika on ohi, ja kohonneet korot lisäävät valtion velanhoitokustannuksia tuntuvasti. Kasvaneet korot vaikuttavat valtion lainanhoitokuluissa viiveellä, joten velan fiskaaliset vaikutukset jatkuvat pidempään.

Vielä keväällä 2022 valtiovarainministeriö arvioi Suomella kuluvan valtionvelan korkomenoihin kuluneena vuonna 700 miljoonaa euroa. Nyt ensi vuodelle korkoihin budjetoidaan jo yli 3 miljardia euroa. Talouden liikkumavara kaventuu, kun lisää lainaa tarvitaan jo kasvaneista velanhoitokustannuksista suoriutumiseen. Tämä kaikki puolestaan heikentää kykyä rahoittaa hyvinvointipalveluita nyt ja tulevaisuudessa.

Kansantaloudellamme on heikkouksia, joita on pyrittävä korjaamaan. Kärsimme siitä, että kotimarkkinoiden merkitys on jäänyt kroonisesti tarpeettoman heikoksi. Kotitalouksien ostovoiman ja sijoittamisen suhteen olemme jäljessä muita Pohjoismaita. Tämä näkyy yrittäjyyden toimintaedellytyksissä sekä siinä, että keskikoon niin kutsuttu Mittelstand-sektori ei ole päässyt täysimääräisesti kehittymään. Myös pienten ja keskisuurten eli pk-yritysten osuus viennistä on verrokkimaihimme nähden matalampi.

Vaikka tämänhetkinen suhdanne on kovin heikko, myllerrys niin kansainvälisillä kentillä kuin teknologiakehityksessäkin avaa erilaisilla liiketoiminta-alueilla ja markkinoilla myös kasvun mahdollisuuksia. Suomessa on osaamista ja yrityksiä monilla tällaisilla aloilla. Myös startup-yhteisön kehitys on osoittanut elinvoimaansa.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää panostuksia muun muassa TKI-toimintaan (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan) sekä monin paikoin toimivampia talouden ja elinkeinopolitiikan rakenteita.

(Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 26.12.2023.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.