EU:n sosiaalinen ilmastorahasto on torjuttava

EU:n pitkään puhuttanut elpymisväline on saamassa seuraajan, kun komission ehdotusta uudeksi ilmastotoimia koskevaksi sosiaalirahastoksi käsitellään parhaillaan eduskunnassa.

Rahasto, joka on osa EU:n Fit for 55 -ilmastopakettia, olisi kokonaismäärältään 72,2 miljardia euroa. Rahaston tukemia toimia jäsenmaissa voisivat olla esimerkiksi sähköajoneuvojen tai -pyörien hankintatuet, energiatehokkaat laiteinvestoinnit tai asuntokannan energiatehokkuus- ja lämmitystapamuutokset. Lisäksi rahasto täydentäisi EU:n budjetin muita vihreää siirtymää tukevia ohjelmia. Rahaston on myös määrä lieventää unionin uuden päästökauppajärjestelmän aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin kotitalouksiin, mikroyrityksiin ja liikenteen käyttäjiin.

Suomen arvioitu saantomäärä elpymisvälineestä on elänyt ajan myötä. Myös nyt ehdotettu sosiaalirahasto perustuu sekin arvioihin, ja saanto on pieni suhteessa maksuosuuteen. Valtioneuvosto toteaa itsekin kirjelmässään seuraavaa: ”Suomen saama enimmäissaanto-osuus rahaston varoista ehdotuksen mukaan olisi pieni (0,54 %), kun sitä verrataan Suomen keskimääräiseen arvioituun maksuosuuteen (noin 1,7 %) kuluvalla rahoituskaudella. Euromääräisesti Suomi saisi rahaston kokonaismäärästä, 72,2 mrd. eurosta, yhteensä 387 milj. euroa, mutta voisi maksaa karkeasti arvioiden 1 230 milj. euroa nykyisen omien varojen järjestelmän perusteella. Nettomaksu Suomelle olisi tällöin noin 840 milj. euroa.” Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Suomi maksaisi vielä muidenkin maiden tekemiä ilmastotoimia.

Rahaston voittajia olisivat Puola (enimmäissaanto 12,7 mrd. euroa), Ranska (8,1 mrd. euroa), Italia (7,8 mrd. euroa) ja Espanja (7,6 mrd. euroa).

Ei ole kohtuullista, että suomalaisten varoja käytetään esimerkiksi sähköautojen lisäämiseen muualla Euroopassa, kun samanaikaisesti kotimaassa autoilun kustannukset ovat Euroopan kärkiluokkaa ja polttoaineen litrahinta on paikoin jo ylittänyt kahden euron haamurajan. Pitkien välimatkojen maassa tarve yksityisautoilulle on suurempi kuin Euroopan tiheämmin asutuissa maissa.

Vuonna 2020 keskilämpötila Suomessa oli 4,8 astetta, kun puolestaan Puolassa se oli 9,9 ja Espanjassa 14,7 astetta. Suomalaisten veronmaksajien ei tule joutua Euroopan maiden sähkö- ja energialaskujen kuittaajiksi.

Asumisen, energian ja liikenteen alati nousevat kustannukset leikkaavat ihmisten ostovoimaa, haittaavat työmatkaliikennettä ja johtavat myös energiaköyhyyteen. Emme voi tämän päälle lähteä mukaan eurooppalaisen sosiaaliturvan maksamiseen.

Sosiaalirahastoon sisältyy myös hyvin suuri periaatteellinen kysymys: rahasto avaisi unionin toimivaltaa sosiaalipolitiikan alueelle. EU:n perussopimuksia on jo rikottu ottamalla yhteistä velkaa. Samoin pää EU:n verotusoikeudelle on avattu. EU:n yhteisvastuullisen sosiaalipolitiikan avaaminen olisi uusi jättiharppaus integraation ja yhä kasvavien tulonsiirtojen tiellä.

Hallitus on ilmaissut ”erittäin kriittisen” kantansa sosiaalirahastoa kohtaan, mutta se ei vielä riitä. Sen sijaan nimenomaan jo tässä vaiheessa ainakin Suomen on yksiselitteisesti ja selkeästi sanottava ei.

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko: ryhmäpuheeni eduskunnan täysistunnossa 9.6.2021

Arvoisa puhemies! Hyvät ministerit, hyvät edustajat! Viime eduskuntavaalien jälkeen huhtikuussa 2019 eduskuntaryhmiltä kysyttiin, ovatko ne valmiit tukemaan viimeisimmissä selonteoissa vahvistettua Suomen ulkopolitiikan linjaa. Perussuomalaiset vastasivat silloisen hallitustunnustelijan, edustaja Antti Rinteen kysymykseen seuraavasti: ”Kannatamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa läheistä ja pitkäjänteistä parlamentaarista yhteistyötä ja olemme valmiit tukemaan selonteoissa vahvistettua ulkopolitiikan linjaa.” 

Arvoisa puhemies! Tavoite läheisestä ja pitkäjänteisestä parlamentaarisesta yhteistyöstä on hyvin kannatettava. Tänä päivänä se palvelee jatkuvuutta tilanteissa, joissa valta vaihtuu mutta Suomella tulee olla vain yksi, yhtenäinen ulkopolitiikka. 

Aitoja menestystarinoita Suomen ulkopolitiikasta löytyy vuosien varrelta. Suomi itsessään on menestystarina. Vaihtuvien hallitusten myötä selonteoissa voi kuitenkin olla merkittäviä painotuseroja, ja näissä painotuksissa voi olla näkemyseroja. 

Valtioneuvosto korostaa uusimmassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää ja sen instituutioita. Lähtökohtana on tunnusomaisesti arvopohjainen ulkopolitiikka, jossa korostuu tavoitteiden asettaminen ja julistaminen globaalin vastuun näkökulmasta. 

Kuitenkin on huomattava, että kansainvälinen, monenkeskinen sopimusjärjestelmä on horjunut monin osin jo pidemmän aikaa ja voimapolitiikka on palannut yhä voimakkaammin mukaan kuvaan. Myös Suomi itse on yhä enemmän tullut haalineeksi kansainvälistymisestä myös sen huonoja puolia, pitkälti omaa sinisilmäisyyttään. 

Siksi selonteko herättää monia kysymyksiä, kuten: Ovatko menneisyydessä laaditut säännöt toimivia, vai ovatko ne etääntyneet realiteeteista ja missä määrin? Mikä on oma todellinen vaikutusmahdollisuutemme kehityskulkuun yhdessä Pohjoismaiden ja muiden samanmielisten maiden kanssa ja osana EU:takin? Ovatko selonteossa asetetut tavoitteet kaikilta osin yhteensovitettavissa Suomen kansallisen edun kanssa? Jos kunnianhimon ja realiteettien välille muodostuu kuilu, saatamme ajautua ristiriitaan. Mitä enemmän ulkopolitiikkaa painotetaan ideologisista lähtökohdista, sitä enemmän kysymyksiä on asetettava myös realismin näkökohdista. 

Arvoisa puhemies! YK-järjestelmää ei ole kyetty uudistamaan, suurvallat eivät suostu kansainvälisten tuomioistuimien tuomittaviksi ja asevalvontasopimuksia rikotaan toistuvasti. Vaikka monia myönteisiä kehityskulkuja on nähtävissä, on sekin seikka tunnustettava, että kansainväliset instituutiot voivat toimia kunnolla vain niin kauan kuin niistä on hyötyä vahvoille jäsenvaltioille. 

Olemme myös ilmaisseet huolemme siitä, että Euroopan unionin talous- ja arvoyhteisöstä on muodostumassa yhä enenevissä määrin fiskaali-, velka- ja taakanjakounioni. Meidän on varauduttava yleensäkin siihen, että sääntöjä niin EU:ssa kuin kansainvälisessä politiikassakin voidaan uudelleentulkita nopeastikin. 

Keskeinen globaali kehityskulku, väestön demografiset muutokset, on jätetty selonteossa vähälle huomiolle. Väestön ikääntyminen Euroopassa yhdistettynä Lähi-idän ja Afrikan merkittävästi nuorempaan väestöön, toimimattomiin yhteiskuntiin ja näköalattomuuteen lisää edelleen laajamittaisten muuttoliikkeiden mahdollisuutta. Heikosti länsimaisiin yhteiskuntiin sopeutuvien ihmisten muuttovirtojen vaikutuksia olisi pitänyt pohtia selonteossa perusteellisemmin. 

Selonteossa sivutaan arktisen alueen turvallisuuspoliittisia ja taloudellisia ulottuvuuksia osana suurvaltojen välistä kilpailua. On kuitenkin huomattava, että iso osa maastamme kuuluu arktiseen alueeseen ja on siten myös suoranaisena ulkovaltojen intressien kohteena. Tätä kehityskulkua ei ole kuvailtu riittävästi selonteossa. 

Teknologian ja tieteen kehitys tulee vaikuttamaan moniin kehityskulkuihin käänteentekevästi. Silti selonteossa käsiteltiin varsin ohuesti näitä näkökulmia, toisin kuin esimerkiksi keväällä julkaistussa Britannian vastaavassa katsauksessa, jossa teema oli huomattavasti keskeisemmässä osassa. 

Arvoisa puhemies! Muun muassa näitä näkökohtia ja kysymyksenasetteluita on syytä punnita huolellisesti. — Kiitos.